MargaretaBlafield

Pojatko likkoja tyhmempiä?

Poikien huonompi koulumenestys on viime aikoina huolestuttanut. Kuka mitäkin syitä on löytänyt.

Jotkut politiikot ovat ottaneet aiheen vaaliteemakseen.

Ja onhan se huolestuttavaa ja väärin, että joitakin lapsia lytistetään häviäjiksi heti elämänsä alussa.

Olkoon sitten mitä sukupuolta tahansa.

Todellinen tasarvo ei mitata millään keskiarvoilla. Jokaisella on oikeus täysiarvoiseen yhteikuntakelpoisuuteen ja yhteisön tukeen.

Keskimääräiseti pojille on vaikeampaa istua hiljaa perseellänsä ja seurata opettajan luentomaista opetusta. Poikien hormonitoimintaa ehkä vaatii enemmän liikkumista.
Itselleni pulpetissa istuminen oli kidutusta.
Onneksi vihdoinkin alkaa olla edistyksellisiä opettajia. Onhan heitä ollut ennenkin; oma kansakoulun alaluokkien opettajani käytti jotain Montessori-pedagogiikan metodeja. Mutta heitäkin on sitonut kouljärjestelmän jäykät säännöt.
Eriarvoisuutta luovat arvosanat voisi heittää romukoppaan. Numeroasteikon sijaan tarvitaan kannustava ja sopivasti kriittinen palaute. Eihän pelkkä numero kerro mitään mistä voisi ottaa opikseen.

Läksyistä olisi syytä luopua; koulupäivä on riittävän pitkä muutoinkinkin.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä läksyjä kotona. Joillekin vanhemmille läksyissä avustaminen muodostuu varsinainen riesaa  tai riitojen aihe. Suurimalla osalla vanhemmista ei ole minkäänlaista koulutusta kasvatukseen ja opettamiseen.

Jotkut rankaisevat huonot arvosanat vielä kotonakin, ikäänkuin ei riittäisi, että numerolla leimataan huonoksi.

Ymmärrän hyvin, että monet koululaiset turhahtuvat ja heittävät hanskansa kehään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

"Keskimääräiseti pojille on vaikeampaa istua hiljaa perseellänsä ja seurata opettajan luentomaista opetusta."

Tämäntapaisia selityksiä on tarjottu, mutta niiltä puuttuu minusta uskottavuus, koska (1) opetus on Suomessa muuttunut koko ajan vähemmän opettajakeskeiseen suuntaan ja (2) ulkomailla opetus on yleensä paljon opettajakeskeisempää ja tästä huolimatta nimenomaan Suomessa poikien tulokset ovat huonontuneet. Empiiriset havainnot siis viittaavat pikemminkin siihen, että pojat pärjäsivät paremmin vanhanaikaisemman opetuksen aikana. Ehkä tarvittaisiin selkeämpää auktoriteettia, mutta auktoriteetin saavuttaminen ei tietenkään ole yksinkertainen juttu.

"Läksyistä olisi syytä luopua; koulupäivä on riittävän pitkä muutoinkinkin."

Jos koulupäivä pysyy ennallaan ja läksyistä luovutaan, tämä itsestäänselvästi heikentää oppimistuloksia entisestään, mihin ei todellakaan ole varaa. Läksyt ovat sellaista itsenäistä työskentelyä, johon lapset on hyvä totuttaa. En oikein ymmärrä, missä olosuhteissa lapset eivät läksyistä voisi suoriutua. Eivät ainakaan meidän lapset (nyt 5. ja 8. lk) ole niihin mitään vanhempien apua tarvinneet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei pelkän oman kokemuksen perusteella voi yleistää. Minä taas olen nuorisotyötäkin tehneenä nähnyt sellaisia kotioloja joissa läksyihin keskittyminen on mahdotonta.
Eikö olisi parempaa jos harjoitustehtävät suoritettaisiin pedagogisesti pätevän henkilön ohjauksessa, että oppilas voisi kysyä neuvoa silloin kun ei itse osaa.
Tulosten heikkeneminen ei tietenkään ole mikään itsestäänselvyys.Kehityksen edellytys on itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen.
Auktoriteetin suhteen voit hyvinkin olla oikeassa; ennen oli paljon miesopettajiakin. Nyt suurin osaa on naisia. Olen nähnyt esimerkin miten opettaja hermostuksissaan alkaa kimittämään falsetissa. Eräs häirikkönä pidetty poika sanoi minulle: mä en kestä kun hän (opettaja) rupeaa kimittämään.
Oma poikana taas tarvitsi paljonkin apuani läksyjen tekemisessä;jotkut opettajat eivät ollenkaan osanneet suhtautua lukihäiriöön, joku jopa esti osllistumisen erityisopettajan tunneille kun luuli, että hänen käyttämät toistotankkaukset tehoaisivat paremmin.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Olet oikeassa, ettei oman kokemuksen perusteella voi yleistää. Mutta joka tapauksessa on lapsia (kuten omani), joille on paljon parempi tehdä läksynsä omassa rauhassa kuin jäädä ylimääräiseksi ajaksi kouluun roikkumaan "pedagogisesti pätevän henkilön ohjaukseen". Kyllä tällaiset lapsetkin on otettava huomioon, mutta ikuinen ongelma on tietysti, että lapset ovat erilaisia eivätkä samat käytännöt sovi kaikille yhtä hyvin. Joka tapauksessa en lähtisi vähentämään itsenäisen työn osuutta.

Opettajan auktoriteetti ei mielestäni kytkeydy sukupuoleen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

Koulutehtäviin ei tarvita mitään ylimääräistä aikaa, lasten työpäivät koulussa ovat riittävän pitkiä. Mikään ei estä halukkaita suorittamasta lisätehtäviä rauhallisessa kodissaan.
Edistyneemmät oppilaat voivat myös neuvoa tovereitaan.
Ei todellakaan ole mikään ongelma,että lapset ovat erilaiset. Lapsia on yleensä helppo opettaa, hehän oppivat ihan itsestäänkin. Aikuisia pitää ylensä poisopetta kehitystä estävistä asenteista ja tavoista.
Auktoriteetti ei kytkeydy sukupuoleen, mutta kiltin tytön roolin omaksuneella ei ole tottumust käyttämään mahdollista auktoriteettiaan.
Ylioppilasarvosana laudatur ei ole tae minkäänlaisesta auktoriteetista. Eikä välttämättä edes itsenäisestä ajattelusta.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #11

No olemme eri mieltä:

Niin kauan kuin lapset opiskelevat samassa ryhmässä (luokassa), läksyjä ei voi kytkeä halukkuuteen.

Ongelmat eivät poistu sillä, että sanotaan: "Lapsia on yleensä helppo opettaa." Totta kai on ongelmallista opettajalle, jos lapsia on iso ryhmä, esim. 30 kpl, jos pitää yrittää kaikille eriyttää opetusta. Ei se ole mahdollista: on pakko tehdä kompromisseja.

Kiltteys ja auktoriteetti eivät minusta sulje pois toisiaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Epäilemättä olemme läksyjen tarpeellisuudesta eri mieltä. Minusta ne ovat riesa, joista joillekin voi muodostua todellinen koulumenestystä haittaava ongelma.
Sanoinhan että minusta 30 hengen ryhmä on aivan liian suuri.
Luentoa tietenkin voi pitää sadallekin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Minusta on päivänselvää, että nopesti oppiville oppilaille pitäisi olla mahdollisuus edetä ja hankkia tietoa kiinnostuksen mukaan ja niinhän jotkut tekevätkin ja fiksummat opettajat antavat heidän edetä oppitunneillakin.
Minä en puhunut kiltteydestä vaan kiltin tytön roolista joka muotoutuu muiden odotusten mukaan. Jotkut tulevat riippuvaisiksi kehuista ja huippuarvosanoista. Vain 9 kokeessa voi olla kauhea pettymys.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Olen nähnyt monia läksyistä muodostuneita kouluhaluttomuuteen ja pinnaukseen johtavia kierteitä. Lapsi on laiminlyönyt kotitehtävät ja opettaja ottaa yhteyttä kotiin ja vanhemmat rupeavat jankuttamaan tai huutamaan ja lapsi menettää loputkin halut käydä koulua ja vanhemmat ovat onnettomia kun eivät saa lasta kuriin ja koko perhe kokee epäonnistuneensa. Seuraukset saattavat lopulta olla aika karseita.
Onneksi on erityisopettajia jotka ehkä hieman onnistuvat korjaamaan vahinkoja.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #25

"Lapsi on laiminlyönyt kotitehtävät ja opettaja ottaa yhteyttä kotiin ja vanhemmat rupeavat jankuttamaan tai huutamaan ja lapsi menettää loputkin halut käydä koulua ja vanhemmat ovat onnettomia kun eivät saa lasta kuriin ja koko perhe kokee epäonnistuneensa. Seuraukset saattavat lopulta olla aika karseita."

Eiköhän tämä ole ihan normaalia elämää. Kaikki vain eivät ole tyyppiä joka tekee niinkuin käsketään ja joka uskoo opettajia ja vanhempia. Meitä on moneksi.

Vanhempienkin pitäisi vain tyytyä siihen lapseen minkä ovat saaneet, vaikka olisivat toisenlaista halunneet ja lopettavat lapsensa muuttamisen ja aivopesun. Toki kaikki pitää silti tehdä mitä voi, jotta lapsen tietä elämään tasoitettaisiin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Koira koulutetaan tottelemaan, ihmistä kasvatetaan vastuuseen.
Monasti on ristiriitaista opettaisiko lastaan pärjämään yhteiskunnan edellyttämässä armottomassa kilpailussa vai vastuunsa kantavaksi ja kykyjensä toteuttavaksi ihmiseksi joka välittää muistakin ja todellisista arvoista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Aivopesu karkeilla ja kehuilla on varsin suosittu trendi nykypäivänä. Ja tällainen "manipulatiivinen personallisuus"
sopii vallan mainiosti tekoälyn johdateltavaksi naamakirjassa ja muissa sosiaalisissa medioissa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #31

Aivopesu karkeilla ja kehuilla on varsin suosittu trendi nykypäivänä. Ja tällainen "manipulatiivinen personallisuus"

Me olemme kaikki enemmän tai vähemmän aivopestyjä tapauksia. Siinä on vähän eroa miten hyvin aivopesu on onnistunut. Yleensä sellainen jota pidetään kaikkein kypsempänä ihmisenä on se yhteisönsä kaikkein perusteellisemmin aivopesty tapaus.

Sellaiset jotka kyselee ja kyseenalaistaa, inttää, väittää ja panee hanttiin on vähiten aivopesty tapaus.

Tietenkin on niinkin että jopa yhteisön sisällä ihmisiä on kasvatettu(aivopesty) ja he ovat kasvaneet erilaisiksi. On vasemmistolaista ja oikeistolaista aivopesua, tosin tämä akseli alkaa olla jo vähän rappiolla.

Eniten yhteiskunta on jakautunut ns. nuivuuden ja suvaitsevaisuuden suhteen. Voidaan olettaa että nämä on eri tavoin pienenä aivopesty. Tosin äänekkäimmät riitelijät taitaa olla luopioita, eli eivät edusta mielipiteiltään omaa aivopesuryhmäänsä. Tällaisella ihmisellä on suurempi tarve näyttää olevansa oikeassa ja sen takia keskustelee ja väittelee aktiivisemmin kuin ne jotka vain noudattavat sitä ajattelutapaa johon heidät on aivopesty.

Mainittakoon että en näe lapsena tapahtuvaa aivopesua minään mörkönä, vaan jokainen lapsi pitää aivopestä yhteiskuntakelpoiseksi, tai pitäisi, toiset lapset kun tykkää olla enemmänkin kapinallisia sottapyttyjä kuin puhtoisia yhteisönsä jäseniä. Tällaisia lapsia ei voi oikein kunnolla aivopestä, sinne aivoihin jää silloin "likaisia" kohtia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33

Psykologiassa puhutaan ehdollistamisesta. Skinner tutkii häkkiin suljettujen hiirien ja rottien käyttäytymistä antamalla makupalan tai sähköiskun. Behavioristit olettavat, että ihminenkin käyttäyty vastaavasti. Politikot puhuvat "kepistä ja porkkanasta". Monet ihmiset tosiaankin on lapsesta asti ehdollistettu käyttäytymään rangaistusten ja palkkioiden perusteella. Heitä voidaan siis ohjailla muiden taholta.
Kaupallinen mainontaa käyttää tällaista ehdollistamista luodakseen uusia tarpeita liittämällä tuotteen tai palveluun johonkin palkitsevaan tai mielihyvää tuottavaan mielikuvaan.
http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalip...
Aivopesu on hyvin totaalista ja systemaattista ehdollistamista.
Jokainen ihmisalku kasvaa yhteisön kulttuurin. Siihen voi sisältyä aivpesuksikin verrattavia aluita.
Itsenäinen, teoistaan tietoinen ihminen on vastuullisena yhteiskuntakelpoinen. Aivopesty sensijaan alistuu vaikka hirmuhallitsiajan määräyksiin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #35

"Jokainen ihmisalku kasvaa yhteisön kulttuurin. Siihen voi sisältyä aivpesuksikin verrattavia aluita."

Sen takia vieras kulttuuri tuntuu niin pelottavalta kun meidät on aivopesty ajattelemaan toisella tavalla. On kamalan pelottavaa kun ne "vieraat" eivät noudata niitä kaikkia sääntöjä joihin meidät on opetettu, eivätkä edes kunnioita niitä. Kunnolla aivopesty ei myöskään voi ymmärtää toisella tavalla aivopestyn arvoja, koska hänen arvonsa on lähtemättömästi lukkoonlyöty aivopesussa.

"Itsenäinen, teoistaan tietoinen ihminen on vastuullisena yhteiskuntakelpoinen. Aivopesty sensijaan alistuu vaikka hirmuhallitsiajan määräyksiin."

Itsenäinen ja teoistaan tietoinen ihminenkin alistuu yhteiskunnan vaatimuksiin. Sehän on ihan pakko, sillä jos ei alistu, se merkitsisi erakkoutta ja tavallaan henkilökohtaista katastrofia. Itsenäinenkin ihminen oppii käyttäytymään odotetulla tavalla, hän vain salaa mielessään kapinoi ja on tyytymätön, kun taas, jos aivopesu on kunnolla onnistunut, tällainen hyvin aivopesty yksilö elää onnellisena, koska ei kyseenalaista yhteiskunnan järjestystä edes omassa mielessään.

Siitä en anna periksi että kaikki olemme aivopestyjä, siis enemmän tai vähemmän. Myös ne(me) itsenäiset ja teoistamme tietoiset olemme jossain määrin aivopestyjä.

Vanhemmat tekevät alku-aivopesun ja sitten kasvattajat jatkavat siitä. Toki myös ympäristö ja media vaikuttavat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33

Sinun teoriasi yhteiskunnan jakautumisesta jonkun hiton "nuivuuden" ja "suvaitsevuuden" suhteen pidän pötynä.
Onks muka jotain yleisuvaitsevuutta asiaan kuin asiaan? Onks nuiva semmonen joka nyrpistää nokkansa joka asialle? Olen minä muutaman sellaisenkin tavannut mutta ei ne yhteiskuntaa jakaa mitenkään, ovat vain epäsuosiossa omissa piireissään.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #36

"Sinun teoriasi yhteiskunnan jakautumisesta jonkun hiton "nuivuuden" ja "suvaitsevuuden" suhteen pidän pötynä."

Minusta siinä on itua. Se miten vieraisiin kulttuureihin suhtaudutaan riippuu paljolti kasvatuksesta, eli siitä miten huolella aivopesu on suoritettu ja miten se pesu on onnistunut. Mitä puhtaammiksi pestyt aivot, sitä vähemmän on mahdollisuuksia ymmärtää sekä vierasta kulttuuria että omaa kulttuuria. Nuivuus pohjaa tähän asenteeseen.

Jos taas aivopesu on epäonnistunut, joko siksi että aivopesijät ovat olleet huolimattomia, tai sitten aivopestävä on ollut hankala tapaus, ei ole suostunut pesuun, niin tällainen yksilö näkee omituisuuksia paitsi vieraassa kulttuurissa, myös siinä omassa. Silloin vieraan kulttuurin vertailu omaan ei tuota sellaista tulosta jossa vieras kulttuuri on musta ja oma kulttuuri valkoinen, vaan molemmat kulttuurit ovat kirjavia tai harmaita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen seurannut lapsenlasteni koulunkäyntiä, tyttöjä ja poikia ovat. Koulujakin ainakin kolme.. Kyllä on isoja muutoksia kouluihin tullut. Vapaampaa. Numeroarvion sijasta useampana ensimmäisenä vuotena annetaan kirjalliset arvioinnit. Hyvä niin. Liikuntaa on kiitettävästi ja lapset liikkuvat kouluajan jälkeenkin. Tietysti se on vanhemmista kiinni kannustavatko liikkumaan vapaalla. Kaikkea ei voi laittaa koulujen tiliin tai vastuulle. Oppiminen on tärkeää. Siihen on monia keinoja ja varmasti opettajat sen tietävät vähintään yhtä hyvin kuin lasten vanhemmat.

Vanhempani eivät aikanaan pystyneet minua opettamaan eivätkä pystyneet tai halunneetkaan tehdä valintoja puolestani. Kyllä lasten olisi itse kasvettava oppimaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Muutoksia parempaan suuntaan on tullut kouluihin, mutta myöskin huonompaan. Kaikki opettaja-aines ei ole vastuulliseen tehtävään sovielias. Ehkä opettajan-koulutuksessa ja pääsykokeissa soveltuvuustesteineen olisi parantamisen varaa.
Ehkä opettajien työohjaustakin voisi tehostaa. Epätoivoiselle luokan hallinan menettäneelle opettajalle saattaisi olla avuksi yksinkertainen esim. kommunikointia käsittävä neuvo. Kaikkea käyttäytymistään ei itse tiedosta.
Mielestäni opetusryhmien koot ovat myös liian suuria.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Mitä minä nyt vähä vielä asioita muistele sieltä yli viirenkymmene vuore takaa, nii kyllä pojat o aina ollu vähä sellasia mullikoita. Kyllä likat o ollu fiksumpia ja se iha suoraa kyllä näkyy siinä mite litat osaa paremmi lukee ja kiriottaa ja oppivat läksysäki palio paremmi.

Kyllä se pitäs vaa toresta ottaa että poijaat ei vaan päriää koulus niiku flkat. Sitte myöhemmi kyllä ne pojatki viisastuu ja ne on jo muutenki, alustapitäe vähä lookisempia ku flikat.

Ku lapset kehittyy ja vanhenoo, nii nille tytöille tahtoo joskus kehittyä sellane naiste lokiikka, eikä se siitä parane enää iä myötä. Niille tyhymille poika-mullikoille sitte taas kehittyy sellaine vähä parempi lokiikan taju, ei toki iha kaikille, mutta vähä paremmi se tuloo se lokiikka niille ku niille fiksuille likoolle kumminki.

Mitä siihe läksyje pänttäämisee tuloo, nii tietysti sellaset asiat jokka kiinnostaa menee päähä niiku häkä ilima opettelua ja tuloo niitä asioita opeteltua muutenki, ilima että se tuntus läksyje luvulta.

Mutta suuri osa asioosta o sellasia ettei ne tippaakaa kiinnosta, vaikka opetella ne silti pitäs. Ne ei jää koulussa päähä ja kyllä niitä pitää sitte vaa pakosta opetella, niiku läksyjä pakosta opetellaa. Ei siille oppimiselle oo mitää oikotietä eikä kiertotietä olemas.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niin oikke, ja kaikki yliopiston rofessoritkaan ei osaa tai uskalla puhuu ruottia vaikka on pakolla yritetty opettaa vaikka kuinka monta vuotta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Enkä minä.
Mutta ruotsinkielisistä uutisista saan kyllä hyvin selvää ja joistain muista näitten rantaruottalaisten TV- ohjelmista.

Mutta se riikinruotti etoo jostain syystä niin pahasti ettei viitti niitten ohjelmia yhtään seurata, vaikka jotkut kuuluu olevan ihan hyviäkin. :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Minä taas katselen mielelläni ruotsalaisia sarjoja. Minusta on hyviä ruotsalaisia näyttelijöitä ja usein komediatkin ovat hauskoja. Jossain dekkarisarjoissa esiintyy suomenruotsia puhuvia näyttelijöitä rinnan riikinruotsalaisten kanssa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Koulun tehtävä tulisi olla antaa jokaiselle eväät lisätä tiedollista ja sosiaalista pääomaansa, kyky oppimismotivaation ylläpitämiseen siis on opettajan ensisijainen ammatillinen taito.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"kyky oppimismotivaation ylläpitämiseen siis on opettajan ensisijainen ammatillinen taito."

Nykyään on muotia puhua motivaatiosta ja sensellaisesta.

Asioiden oppimeinen, tai ainakin niiden opettelu on kuitenkin koulun tehtävä, jota ei pidä unohtaa. Pelkkä motivaatio ei riitä vaikka se onkin hyvä apuväline oppimiseen. Asiat pitäisi opetella joko motivoituneena, tai ilman motivaatiota, jos motivaatiota ei ole.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Toki niitä kertomataulun kaltaisia perustietoja tuleekin opettaa hieman "tankkaamalla" - mielestäni peruskoulussa tulisi silti luoda pohjaa elinikäiselle itsenäiselle oppimiselle. Jos koko yhdenksänvuotinen koulu on lapselle pelkkää Jaakopin poikien nimilistan ulkoaopettelua ja arvosanojen eteen suorittamista, niin uskoisinpa, ettei tällaisen peruskoulun kasvatti aikuisena kykene soveltamaan tietojaan ainakaan yleistä hyvinvointia edistävästi...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #9

"Jos koko yhdenksänvuotinen koulu on lapselle pelkkää Jaakopin poikien nimilistan ulkoaopettelua ja arvosanojen eteen suorittamista, niin uskoisinpa, ettei tällaisen peruskoulun kasvatti aikuisena kykene soveltamaan tietojaan ainakaan yleistä hyvinvointia edistävästi..."

Niin, ja opintojen lopputulos on ettei edes Jaalopin poikien isän nimi tule mieleen sitä kysyttäessä. ?

Todennäköistä on että nämä pojat kuitenkin opiskelevat ja oppivat jotain sinä aikana, vaikka jaakopin poikien nimet unohtuvat, jos ei koulussa niin sitten koulun ulkopuolella. Jos kaveri on kovin keskittynyt opiskelemaan vaikkapa ihmissuhdetaitoja kaveripiirissä ja se onnistuu, niin siitä on hänelle varmasti tulevaisuudessa enemmän hyötyä kuin Jaakopin poikien nimistä.

Tavallaan on ehkä joskus mielekkäämpää miettiä mitä se joku kaveri sanoi ja mitä se sillä oikein tarkoitti, kuin opiskella Jaakopin poikia. Sillä tavalla voi oppia myöhemmin hyvin tärkeitä ihmissuhdetaitoja.

Nörttien kohtalo on kova, he jäävät ilman niitä vättämättömiä ihmissuhdetaitoja, vaikka Jaakopin poikien nimet jäisivätkin mieleen, mutta voi olla ettei nörtti niitä ihmissuhdetaitoja oppisi kumminkaan, niin että tietääpä sitten edes jotain, vaikkapa Jaakopin poikien nimet.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Ovat ne entiset pojat, jotka Suomeakin ovat aikanaan johtaneet joutuneet opettelemaan asioita ulkoa ja hyvin pärjäsivät. Kyllä siinä hiukan ihmisen omat ominaisuudetkin painavat ja perhetaustallakin on tekemistä asian kanssa. Neroja on toki tullut ison kakarakatraan jostakin lapsesta. On vain sattunut olemaan muita fiksumpi. Mistä koskaan tietää missä se äly ja oppimisen vietti on ja mikä sen herättelee.

Katselipa 17-vuotias lapsenlapseni ihmeissään laskutikkua, joka oli isäni jäljiltä vielä olemassa. Mieheni opetti hänelle miten sitä käytettiin. Mehän sellaista aikanaan lukiossa käytettiin ja hyvin osattiin laskut suorittaa. Isäni opetti minulle tikun käytön. Oli innoissaan kun sain neuvoa tytärtään. Isäni oli selvinnyt kahden vuoden kansakoululla ja työssä oppimisen kautta meni sitten teollisuuskouluun, jossa oli ylioppilaita samoja aineita oppimassa. Kuviakin näistä teollisuuskoulun nuorista veijareista minulla vielä on. Eivät pärjänneet sen paremmin kuin isäni. Jotenkin vaan ne tiedot ja taidot tulevat elämisen myötäkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Täytyypä katsoa löytyisikö se laskutikku vielä. Tais jäädä nuoremmille sisaruksille perinnöksi. Muistaakseni en kovin näppärästi oppinut siä käyttämään. Mun juttu oli geometristen ongelmien ratkominen, en ollut niissäkään kovin nerokas, mutta sinnikäs, saatoin kuluttaa tunteja läksyjen tekoon, muut aineet jäivät aika vähälle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Niistä nimistä ja vuosiluvuistkin voi olla hyötyä korttelikapakan tietokilpailussa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

http://margaretablafield.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Ilman kiinnostusta tulos ei ole häävi kuten kerroit, minä en oppinut rauhansopimusten rajoja ja vuosilukujen latelemista.
Omasta halustakin oppiminen voi olla kovin vaikea. minulla ei ole ns. kielipäätä, en ole oppinut venäjää ja saksa aikuisella iällä ja pakkosuomessakin minulla oli ehdot oppikoulussa.

Mutta nyt päivä on jo pitkällä, täytyy lähteä kauppaan hankkimaan vähän muonaa. Moro do kaikille inokkaille keskustelijoille, palaan asiaan kun joudan!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Motivaatiolla tarkoitetaan monenlaisia aivan erilaisia asioita.Sivumennen sanoen; analyysiä sumentava käsite.
Palkkion toivo tai rangaistuksen pelko on aivan eri asia kuin kiinnostus. Olet oikeassa, opettajan tehtävä on herättää kiinnostusta ja rohkaista tarvittaessa.
Opettajalle on tähtihetki kun lapsi joka on inhonnut jotakin ainetta innostuu niin, että pyytää lisää tehtäviä.

Toimituksen poiminnat